Juliana von Wendtin säätiö myönsi tutkimukselle apurahan
Lihantuotannossa pikkuporsaat kastroidaan rutiininomaisesti, mutta kastraatio aiheuttaa porsaille voimakasta kipua. Nyt tutkimusryhmä aikoo selvittää, kuinka sikaloissa voidaan antaa kastroitaville porsaille kivunlievitystä mahdollisimman tehokkaasti ja kivuttomasti. Tutkimus tehdään Helsingin yliopiston Kliinisen tuotantoeläinlääketieteen osastolla ja sitä rahoittaa Juliana von Wendtin säätiö.
Ilman puudutusta kirurginen kastraatio aiheuttaa hyvin nuorille porsaille voimakasta kipua. Suomessa paikallispuudutus on voitu antaa kastroitaville porsaille vuodesta 2024 alkaen niissä sikaloissa, joissa hoitaja on suorittanut siihen vaadittavan koulutuksen. Vuoden 2025 alusta alkaen paikallispuudutuksen käyttöä on myös kannustettu hyvinvointikorvauksella, pakolliseksi se tulee vuoden 2027 alusta alkaen.
Pikkuporsaiden kirurgisesta kastraatiosta on ollut tarkoitus luopua vuoden 2035 alkuun mennessä, mutta nyt lakia ollaan kuitenkin muuttamassa ja se saattaakin jatkua. Siksi on entistäkin tärkeämpää löytää mahdollisimman kivuton ja tehokas tapa antaa kastroitaville porsaille paikallispuudutus helpottamaan erittäin kivulista toimenpidettä.
Paikallispuudutuksen haasteet – tutkimus vertailee kolmea eri tekniikka
Vaikka paikallispuudutuksen antaminen on edistysaskel eläinten hyvinvoinnille, liittyy siihen myös haasteita. Suomessa on tällä hetkellä käytössä kolmen pistoksen tekniikka, joka on käytännössä todettu varsin työlääksi. Lisäksi aiemmissa tutkimuksissa on huomattu, että porsaat reagoivat erityisesti kolmanteen pistokseen voimakkaasti.
Ruotsissa ja Tanskassa sen sijaan pistetään puudutetta tyypillisesti kastroitavan porsaan molempien kivesten sisään kahdella pistoksella, mutta kiveksensisäinen injektion arvellaan olevan porsaalle kivuliaampi ja voivan aiheuttaa kiveksen kudosten repeämistä ja verenvuotoa kiveksen sisään.
Siksi onkin ehdotettu, että Suomessa käytössä olevaa kolmen pistoksen tekniikkaa muokattaisiin niin, että pistosten määrää vähennettäisiin kahteen ja puudutetta pistettäisiin kastraatiossa tuleviin viiltokohtiin kivespussien ihon alle. “Sieltä puuduttava lääkeaine leviäisi myös syvemmälle kudoksiin ja lievittäisi tehokkaasti porsaan kokemaa kipua kastraation aikana, eikä kolmatta pistosta tarvittaisi. Tutkittua tietoa näiden eri menetelmien vaikutuksista ei kuitenkaan vielä ole, ja tähän tutkimuksemme etsii selvyyttä”, kertoo tutkija, eläinlääketieteen tohtori Ann-Helena Hokkanen.
“Koska myös paikallispuudutteen pistäminen aiheuttaa porsaille kipua, olisi porsaiden etu, jos kahdella pistoksella annettu paikallispuudutus olisi yhtä tehokas kuin kolmella pistoksella annettu. Lisäksi yhden pistoksen pois jättäminen nopeuttaisi ja helpottaisi hoitajien työtä, sillä lääkittävien eläinten määrä yhden työpäivän aikana on hyvin suuri.”
Tutkimus suoritetaan vuonna 2026 suomalaisella porsastuotantotilalla, ja siihen otetaan mukaan yhden erän kaikki karjuporsaat, yhteensä noin 180 porsasta. Käsittelyn, paikallispuudutuksen ja kastroinnin aikana porsas videokuvataan ja sen ääntely nauhoitetaan. Kaksi havainnoijaa arvioi porsaan reaktiot numeerisella asteikolla sikalassa ja kolmas arvioija videotallenteista. Lisäksi seurataan porsaan vastustelusta ja stressireaktiosta kertovaa ihon lämpötilaa.
Tulosten perusteella valmistuu tieteellinen julkaisu ja sen tulokset sisällytetään Kastraatio-oppaaseen ja niitä hyödynnetään opetuksessa.
Apurahan suuruus on 4000 € ja se maksetaan Juliana von Wendtin Säätiön Eläinten avuksi -rahastosta.
Lisätiedot:
Tutkija, ELT, MSc Ann-Helena Hokkanen: ann-helena.hokkanen@helsinki.fi
Juliana von Wendtin säätiön toimitusjohtaja Marianna Norring: jvws@jvws.org
Juliana von Wendtin säätiö perustettiin vuonna 1971. Säätiö tukee tieteellistä tutkimusta, jossa kehitetään ja sovelletaan eläinkokeille vaihtoehtoisia menetelmiä, ja jolla edistetään ihmisten ja eläinten hyvinvointia.
