Module Border
 
© JvWS 2004
jvws@jvws.org
 

Juliana von Wendtin säätiön historiaa

Juliana von Wendin säätiö perustettiin Eläinsuojeluliitto Animalian vaikuttajien toimesta vuonna 1971 (nimellä Koe-eläinten Suojelun Säätiö). Säätiön hallituksessa on ollut aina biologista ja lääketieteellistä/eläinlääketieteellistä asiantuntemusta. Puheenjohtajina ovat toimineet mm. LKT Marketta Karkinen, ELL Mikael Ilves, LL, FT Gustaf Molander, ELL Juha Junttila ja FT Anna Valros ja dos. Pekka Manninen. Toiminnanjohtajana on toiminut vuosina 1978-2002 biologi Riitta Salmi. Hallituksen jäseniä ovat mm. VTM Paula Hirsjärvi, FM Anne Kujanpää, LL Mirkka Pennanen, KTM Kimmo Niemi, DI Sini Merikallio ja MMK Sonja Lindfors.
 

 





Juliana von Wendt oli yksi säätiön perustajista. Hän toimi määrätietoisesti ja innostuneesti säätiössä mm. keräten alkupääomaa.
 
Nana on poissa
 
Yksi eläinsuojelun ja säätiömme historian suurista persoonallisuuksista, Juliana 'Nana' von Wendt, on poistunut joukostamme. Nana kuoli  lyhytaikaisen sairauden jälkeen 92 vuoden ikäisenä 20.11. 2007 Porvoossa, lähellä rakasta Emäsalon sukutaloaan.
 
Nana oli suuri eläinystävä, joka ryhtyi jo varhain toimimaan määrätietoisesti eläinten kohtelun parantamiseksi kirjoittamalla mielipidekirjoituksia ja vetoamalla viranomaisiin. Hänen työnsä koe-eläinten hyväksi lähti alkuun 60-luvun alussa, kun tuttava suostutteli hänet mukaan seuraamaan ruotsalaisen Johan Börtzin  esitelmää tuskallisista eläinkokeista. Esitelmä vaikutti pommin tavoin – ja sen jälkeen mikään ei palautunut ennalleen.
 
Yhdessä muiden samanhenkisten ihmisten kanssa Nana ryhtyi perustamaan yhdistystä tuskallisten eläinkokeiden vastustamiseksi. Vuonna 1961 perustetun yhdistyksen nimeksi vakiintui sittemmin Koe-eläinten Suojelu, joka myöhemmin muutettiin Eläinsuojeluliitto Animaliaksi. Yhdistyksen toiminnan vakiinnuttua Nana kumppaneineen perusti Vihreä Risti -eläinsuojelujärjestön, jossa hän oli myös keskeinen toimija.
 
Edelläkävijän osa ei ollut helppo; koe-eläinten puolestapuhujat leimattiin vinksahtaneiksi tieteenvastustajiksi. Niinpä jo varhain syntyi ajatus kampanjoida eläinkokeiden ongelmaa vastaan tiedemyönteisellä tavalla eli keräämällä rahaa vaihtoehtojen kehittämiseen.  Tarvittiin säätiö, jonka yksinomaisena tarkoituksena olisi jakaa apurahoja eläinkokeita korvaavien tutkimusmenetelmien kehittämiseen. Säätiön perustamiseen vaadittavan alkupääoman kerääminen vei kuitenkin aikansa. Vihdoin vuonna 1971 Koe-eläinten Suojelun Säätiö näki päivänvalon.
 
Nanan idealistisena ajatuksena oli, että lahjoituksia inhimillisen tieteen tukemiseen alkaa virrata, kun ihmisille kerrotaan totuus laboratorioissa tehtävistä eläinkokeista. Pettymyksiä kuitenkin tuli niin tässä asiassa kuin muussa eläinsuojelutyössä, sillä ihmiset eivät halunneet kuulla ikävistä asioista eivätkä luopua rahoistaan edes hyvän tarkoituksen vuoksi. Pikkuhiljaa säätiön omaisuutta kuitenkin pystyttiin lisäämään niin, että ensimmäiset apurahat pystyttiin jakamaan vuonna 1981.
 
Juliana von Wendtin  osuus säätiön perustamisessa ja eteenpäinviemisessä on ollut niin keskeinen, että hänen elämäntyötään haluttiin jo elinaikana kunnioittaa ristimällä säätiö hänen nimeään kantavaksi. Nana itse ei ollut kunniankipeä, vaan suostui ainoastaan sillä ehdolla, että säätiön nimeä käytetään tarkoitusta ilmaisevan loppukaneetin kanssa.
 
Henkilönä Nana oli utelias, rohkea ja aina valmis kokeilemaan uutta – kuten vaikkapa tietotekniikan uusia sovelluksia. Yli 80-vuotiaana hän laati sukulaistytön avulla itselleen kotisivut eläinsuojelun edistämiseksi. Kamppailu heikompien puolesta ei rajoittunut eläinten auttamiseen, vaan Nana oli mukana lukemattomissa kansalaisjärjestöissä. Adoptiotoiminnassakin hän oli edelläkävijä saadessaan yksinäisenä henkilönä luvan pienen tytön adoptioon. Tytär kuoli traagisesti auto-onnettomuudessa nuorella iällä.
 
Nanan värikkääseen elämään sisältyi piikomista Lontoossa ja Argentiinassa, näyttelyharrastusta ja avomerilaivurina toimimista. Varsinaiselta koulutukseltaan Nana oli diplomi-ekonomi tehden leipätyökseen kirjeenvaihtoa ja kirjanpitoa. Näistä taidoista hyötyi luonnollisesti myös säätiö. Tärkeitä eläinpersoonallisuuksia Nanan elämässä olivat mm. koirat Calle ja Dini sekä ensimmäisenä lemmikkinä Orionilta saatu Nickel-kani, joka avasi Nanan silmät eläinten viisaudelle ja arvokkuudelle sekä koekaniinien kärsimyksille.
 
Hienostuneen konservatiiviselta vaikuttavasta olemuksestaan huolimatta Nana oli eläinten puolustamisessa tulisieluinen edelläkävijä, joka asetti tavoitteet korkealle. Hän oli kuitenkin myös älykäs strategisti ja ymmärsi sen, että radikaalien tavoitteiden saavuttaminen vaatii diplomatiaa ja pienten askelten politiikkaa mm. lainsäädännön tiukentamiseksi.
 
Turhautumisen aihe Nanalle oli se, että jatkuvasta uurastamisesta huolimatta eläinten asemassa ei juuri tapahtunut muutoksia parempaan. Toivoa antoi kuitenkin se, että tietoisuus eläinten kohtelun epäkohdista on suuresti lisääntynyt ja eläinten oikeudet ovat nousseet vakavan eettisen keskustelun aiheeksi yhteiskunnassamme. Esimerkiksi eläinkoetoiminnassa 3R-periaate (korvaaminen, vähentäminen, kärsimyksen minimointi) on lyönyt itsensä läpi, vaikka tämä ei koe-eläinluvuissa vielä näy.
 
Lepää rauhassa Nana – työ eläinten kannalta paremman huomisen puolesta jatkuu!
 
Nana toivoi, että hänen muistoaan ja elämäntyötään kunnioitetaan tukemalla säätiön toimintaa eläinkokeettomien tutkimusmenetelmien edistämiseksi
 
   Login